keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Uusi


Avaimet taskuun ja lyhyt esittelykierros osastolla. Seinät ovat vuosien saatossa kellastuneet ja huonekalut ovat helposti korvattavissa. Kaikki kamat näyttävät olevan eriparia tai pultattu lattiaan kiinni.

Kansliassa istuu neljä miestä levitettyjen sanomalehtien takana, muka lukemassa. Kehottivat pitämään silmät selässä ja öögat aina auki.

Kanslian ovi sulkeutuu. Vanha hampaaton mies tyhjentää tuhkakupin tumppeineen suuhunsa ja jauhaa aarrettaan antaumuksella. Minä ole Marilyn Monroe, suudellaanko, hän sanoo. Tuhkalieju valuu suupielistä. Tumppisuu keikistelee samaa asiaa kaikille päiväsalissa olijoille.

Hiljaisimmat miehet vetäytyvät omiin oloihinsa. Se shakinpelaaja potki vaimonsa lantion murskaksi ja työnsi paistinpannun niin syvälle kuin suinkin pystyi ja jaksoi. Vaati kuulemma voimia ja ponnistelua.

Tiskari supisee, että hän painoi hetken mielijohteesta kuuman silitysraudan sammuneen vaimonsa haaroihin. Vammat ovat korjaamattomissa. Pääasia on, ettei vaimo enää petä, mies hymyilee.

Nuori skitso onnistuu tiirikoimaan lusikalla itsensä osaston ikkunasta ulos. Kanslian ovi avautuu ja lehtimiehet lennättävät karkurin eristyskoppiin. Möykätköön siellä. Lepositeisiin, jos liikaa hakkaa päätään seinään. Lisätään larkkua, ellei huuto lopu.

Raportti annetaan yövuorolaisille: ei mitään uutta, päivä pulkassa. Pitäkää silmät selässä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Huh huh...kuinka kukaan jaksaa nouta psykopaatteja?!?