Metallimaratooni

Tätä mä oon venannut vuoden. The Unholy Alliancen metallimaratoonia jäähallissa. Kuuden tunnin setti täyttä tavaraa. Lamb of god, In Flames, Children of Bodom ja SLAYER. Jes.

Viime kesänä otin molempiin käsivarsiin megalomaaniset Slayer arpitatskat. Ihan törkeen suttusta puuhaa, ihan ku joku psykopaatti olis yrittänyt tappaa mua hitaasti kiduttamalla.

Väillä vedin viskihuikkaa. Pete kuvasi sessiot. Sairasta kamaa.

Viiltohaavoja pidetään mahdollisimman pitkään auki ja niistä tulee siistin näköiset. Pieni tulehdus pitääkin ne mukavasti auki ja välillä täytyy venytellä haavoja. Rupi pitää poistaa päivittäin. Haava pysyy auki hammastahnalla, sitruunahapolla tai viinietikalla. Ranteesta kynärvarteen yhtä kidutusta. Hammasharjalla voi harjata haavan suuntaan. Takuuvarmasti rupi lähtee.

Jälkihoito sattu ihan perkeleesti, mut mä kestin sen. Nyt ne on parantunu ja vitun siistin näköset. Hoidin ne niin hyvin kuin pystyin. Kaverit piti pimeenä, mutta kunnioitus nousi pari pykälää. Ei ne voi olla tsiigaamatta mun käsiä.

Setti alkaa ja lämppärit kuunnellaan baarin puolella. Vedetään viskiä ja shotteja. Lamb of God...valutaan kaukaloon moshaamaan. Mosh pitissä vedetään death wallia. Vittu mikä tunnelma. Korvissa suhisee ja mikään ei satu.

Lisää shotteja tiskillä. Slayer tulee kohta lauteille. Kliimaksi...venataan ja vedetään kaksin käsin. Diivat antaa odottaa itseään.

Sit tulee taas se laulu. Se pakollinen ja pidäkkeetön. Pakko laulaa täysillä ja kirkkaasti. Akselin ja Elinan häävalssi. "Kauan katsoin sinua syvälle silmiin, kauan katsoin, katsoin ja ajattelin. Kenties kerran vihille käydä saamme"....ei jumalauta. Mul on viidentoista vuoden koulutus klassisessa laulussa ja aina tää saatanan episodi. Kaverit katos. Ne katoo aina tässä vaiheessa.

Slayer on soittanut settinsä. Jengi valuu jäähallista ulos tasaisena virtana. Mä laulan, kunnes poke taluttaa mut ulos ovesta. Vissiin liikaa viinaa.