Avioliitto

Mä hain Tampereelle poliisikouluun. En päässyt. Olin liian lyhyt ja psykologisessa testissä oli jotakin häikkää.

Muutin viis vuotta sitten tänne Helsinkiin. Ihme, että sain vuokrakämpän. Hesarilta, Kalliosta. Sellainen pieni luukku, mutta vuokra oli ihan ok. Mä hain vartijan hommia ja lupasivat ottaa yhteyttä, mutta mitään soittoa ei kuulunut.

Sain töitä HKL:n bussikuskina. Ihan hyvä homma ja onhan siinäkin duunissa uniformu. Olen aina pitänyt uniformuista. Muutenkin mä pukeudun hyvin huolellisesti. Myös töissä.

Kerran menin vuoron jälkeen kaljalle. En yleensä juo, mutta nyt kulauttelin muutaman liikaa.

Se vosu notkui tiskillä ja tyrkytti itseään. Vein sen kotiin ja dippasin kärkeä pöheikköön. Sammuin.

Aamulla se oli vieläkin siinä. Ällötti.

En tajua, että miksi me mentiin naimisiin. Lapsi syntyi siitä ekasta epäonnisesta panosta. Muutettiin isompaan asuntoon. Kammottava laina pankista.

Ämmä hoitaa kotona sitä kakaraa. Se on jotenkin jäänyt kehityksestä jälkeen. Ei puhu. Se vaan huutaa. Se on jo kolme.

Teen paljon ylitöitä. Sehän sopii työnantajalle, koska kuskeista on pulaa.

Naapurit ärsyttää, ne yrittää tervehtiä ja olla niin ystävällisiä. Niin ystävällisiä, että tekis mieli vetää lekalla päähän. Paskiaiset.

Ämmä onneksi osaa olla hiljaa, eikä turhia puhu. On se sätky. En jaksa katsella sen sätkyilyä.
En kestä olla Kotona.

Onneksi keksin raivata vaatehuoneen omaan käyttööni. Asensin oveen lukon. Pidän korvatulppia, ettei huuto häiritse. Siellä voin rauhassa kehitellä strategioita.

Mitenköhän mä saan tämän kaiken paskan hoideltua...