Isot koirat

Sataa lunta. Tai oikeastaan raskaita suuria räntäklimppejä. Raahustan koirieni kanssa neljättä linjaa ylös. Sää saa niskakarvat pystyyn.

Vanhempi koiristani, se suojelija, valpastuu ja matala murina kulkeutuu talutinta pitkin käteeni.
Tähyilen ympärilleni. Etäällä näen nuoren naisen tarpovan kiireesti sohjoisella kadulla kohti porttikongia. Hän menee kai kotiinsa.

Kulman takaa ilmestyy mustahuppuinen mies. Se vetää naisen rajusti porttikongiin. Nainen huudahtaa hämmästyksestä.

Koirat kiihdyttävät raivoisaan juoksuun kohti kongia. Lennän perässä. Kongissa kidat avautuvat. Kuin valtavat repivät pihtikourat. Ikenet paljastuvat ja hampaat louskuvat mustahuppuisen edessä. Parin sentin hajuraolla.

Mies irrottaa otteen naisesta ja luikahtaa seinän vierustaa pitkin karkuun kadun toiselle puolelle. Mies juoksee kuin jänis. Koirat lähtisivät perään, mutta rauhoittuvat aikanaan. Adrenaliini haihtuu. Rauhalliset lössykät.

Nainen vapisee. Asutko tässä, kysyn. Nainen nyökkää. Soitanko poliisit?
- Ei tarvitse, kiitos, valtavavia koiria sulla. Nainen rapsuttaa lumisia turkkeja. Voinko mä auttaa sua, kysyn. Nainen pyytää, että odotan ja katson, että hän pääsee turvallisesti kotiin.

Hän avaa vapisevin käsin alaoven ja työntyy porraskäytävään.

Odotan räntäsateessa ja katson kerrostalon ikkunoita.

Kohta syttyy valo ikkunaan, nainen hymyilee ja vilkuttaa meille.

Jatkan tarpomista loskassa valtavien koirieni kanssa.

Sade jatkuu.