Pelastava enkeli

87 vuotta. Vittumainen ja juoppo mies onneksi kuoli. Lapset eivät onneksi enää pidä yhteyttä. Koppavat paskat. Nousukkaat.

Vuosikymmenet raadoin merillä ja kuuntelin juoppojen ruokottomia jorinoita, jotta kakaroilla olisi paremmin.

Sanoin lääkärille, kun tissi leikattiin, että anna vaan rotanmyrkkyä. Kyllä tämmönen vanha ämmä jo kuolla joutaa. Leikkaa saman tien toinenkin tissi pois. Painava mokoma roikko. Ei antanut myrkkyä ja säkki jäi.

Kirjoitti masennuslääkkeitä. Tulisi kuulemma parempi olo ja mieli virkistyisi kuin nuori varsa. Kilin vittu, ei tässä iässä enää lähdetä herrojen kanssa metsään käpytanssiaisiin.

Joka päivä olen kävellyt kilometritolkulla pitkin kaupunkia. Sauvakävelimet ostin kevään eläkkeestä.

Sauvaperkele juuttui ratikan kiskonuraan keskellä Hämeentien kurvia.
Kaaduin.
Enkä jumalauta päässyt itse ylös…perkeleen nöyryyttävää.

Onneksi ohi käveli pelastava enkeli. Oikein puuhkava turkki.
Pyysin rouvaa auttamaan, kun en kerran itse päässyt ylös.

Enkelini sanoi, että nyt ei kuule ehdi…ihan hirvee kiire.
Oli pakko huutaa sille koppelolle perään, että ehtiskös hän ensi viikolla samaan aikaan?

Jos olisi vielä voimia, olisin juossut perään ja puristanut lutkusta tapon verran valtion hoitolaitosta.