Geenit kohdallaan

Mä katon peiliin. Vittu, kun on geenit kohdallaan. Läpytän Issey Miyakea naamaan. Venytän PushUp boxereiden etumusta, läpsäys karvoihin.

Kaupungin ainoassa oikeassa euroviisubaarissa esiintyy viisuväkeä. Islanti ja Malta.

Baari on tyhjä. Vedän bisseä ja tsekkaan jokaisen sisääntulijan.

Tossa. Toi saa tarjota mulle illan omaan piikkiinsä.

Yksi katse ja kundi tulee pöytään kuin koira.
Kuola valuu. Se kantaa pöytään kaiken mitä keksin pyytää. Luuseri. Heitän ylimielistä läppää. Se vaan innostuu.

Porukka lipuu sisään. Alakerran humppaosasto aukeaa. Viisuväki heiluu Islannin ja Maltan tahtiin. Maltan TV on paikalla. Repäisen paidan pois. Mua kuvataan. Tatskat näkyvät.

On hiki. Tanssin tajun takapihalle.

Vessassa loukutan kangaspuita. Kauhee pauke ja mölinä.
Ovi on auki ja pari luuserirunkkaria kyttää ovella.

Sen jälkeen kokkari kilahtaa lattialle ja kierii toiseen eriöön. Ostin sen Japanista. So what.

Koomassa kävelen aamuyöllä sporakiskoja pitkin himaan. Kurviin.
Sinne osaan aina...sporakiskoja pitkin.

Vittu. Mun avaimet on hukassa. Missä on känny? Rahat? Se saatanan homokääpiö rullas mut siel panovessassa. Olikohan mulla edes kumipukua....

Mä en muista ovikoodia. Yököttää. On kylmä.

Mä nukun lehtiroskiksessa.

Aamulla oon iloinen, että mun viisulippu on tallessa ja talkkari letkuttaa pihaa. Se avaa oven. Maksaa voi sit kun jaksaa.

Illalla katon peiliin. Vittu, kun on geenit kohdallaan.