torstai 17. huhtikuuta 2008

Potkut


Mies sai potkut palokunnasta.

Ei se koskaan ole kertonut, että mitä siellä laitoksella oikein tapahtui.

Se sai töitä vahtimestarina yhdestä pienestä museosta.

Niiden potkujen jälkeen se on ollut kamalan kireä. Täysin mykkä.
Aina kun se tulee kotiin, mukana tulee myös raskas ja painostava tunnelma.
Tai jos mies jotakin puhuu, se on sellaista pidäteltyä vihaa. Sihinää.

Ihan kuin se joutuis koko ajan hillitsemään itseään.

Sen viha kuitenkin täyttää koko kodin. Ei sitä pysty peittämään.

Pahinta on kun vauva huutaa. Mies ei kestä sitä. Se peittää lapsen hampaattoman suun kädellä. Vauva huutaa vielä enemmän. Silloin mies hermostuu ja ravistelee sitä.
Pelkään, että sen niska taittuu.

Onneksi mies ei lyö minua koskaan...kasvoihin.

Jäljet jäävät paidan ja hameen alle. Ei niitä kukaan näe.

Ja kotonahan minä olen. Mies ei päästä töihin.
On pakko hoitaa lasta. Sillä kun on se aivovaurio.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On ihmeellistä, että miksi väkivaltainen perhesuhde voi jatkua. VArsinkin, jos väkivalta kohdistuu lapseen ja pieneen vauvaan!

T. Kaisa

Anonyymi kirjoitti...

Jos kerrostalossa joku tappelee ja lapset huutavat, kyllä silloin on syytä soittaa poliisit paikalle.