Me käydään täällä puistossa vaan silloin kun täällä ei oo muita.
Antti vaappuu kallion kupeeseen tutkimaan sammaleita.
Siis Raimo ku alkaa tappeleen, ei siihen kukaan pysty väliin meneen.
Silppua tulee välittömästi. Raimohan on vähän niinkuin luontainen tappaja.
Väsymätön ja ei anna millään periks. Jauhelihamylly...joo, Raimo on jauhelihamylly.
Hah...on Raimo sellainen vesseli.
Raimo ja Antti kiipeävät kalliolle. Toinen tuijottaa vasemmalle, toinen oikealle.
Siis Raimo on antanu täällä tosi monelle turpaan. Hirveitä vekkejä ja Raimolla ei oo ollu mitään naarmujakaan. Se tappais, jos mä en puuttuis. Just ja just uskallan mennä väliin, kun Raimo vetää raivarit. On Raimo muakin uhannut. Tosi kova jätkä. Kävi käteen kiini. Karmeet hampaanjäljet. Mustelmat kesti ainakin kolme kuukautta.
Raimo ja Antti nenitettelevät kalliolla, tutkivat sammaleita. Lätäköissä on maatuvia lehtiä.
Raimo kauhoo liejua kalliolle. Siitä tehdään mutaläjiä.
Siis nytkin Raimo vois saada raivarin ja Antti olis mennyttä kalua. Kato nyt, tilanne on ihan liipasimella. Kohta lasahtaa. Antista ei jäis länttiäkään. Raju juttu.
Koirat haukottelevat kalliolla ja käyvät makuulle.
Raimo HEI! Rauhotus nyt! Jumalauta, nyt tarttee mennä, ettei Raimo saa raivaria.
Raimo löntystää kohti puiston porttia alistuneena.
Nuoren koiran lihaksikas kylki kiiltää kauniisti auringossa.
1 kommentti:
Makeita juttuja ja niin tosia...varsinkin toi Munanjatke :)) Niiiin totta!
Lähetä kommentti