keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Koiran kuolema



Vanhan bakeliittipuhelimen numerolevyä vääntää kangistunut oksamainen sormi. Uudestaan ja uudestaan. Hän soittaa kolmatta päivää pojalleen. Ei vastausta. Rollaattori on kumollaan yksiön nurkassa.

Siinä se makaa kuin kuollut. Edelleen.
Kolme päivää.

Vanha vinttikoira on maannut lattialla liikkumatta kolme vuorokautta, oksentaen välillä verta. Koiran silmät avautuvat juuri sen verran, että se katsoo vanhusta anovasti.

Asunnossa on vahva virtsan, veren ja vanhan ihmisen haju.

Vihdoin puheluun vastataan. Vanha naapuri lupaa auttaa ja hoitaa koiravanhuksen pois päiviltä. Aikaa hyvästeihin on puoli tuntia. Tulevat kuulemma oikein eläinambulanssilla.

Ovikello soi ja kolme ihmistä kantavat elämänkumppanin liinoilla pois kohti kuolemaa. Itku on hiljaista huutoa.

Sanovat jälkikäteen, että kaikki sujui kunniallisesti ja pieteetillä.

Melko tyhjää.

Hän istuu edelleen bakeliittipuhelimen ääressä ja odottaa.

Ei se soi.

Kuka minut kuljettaa kunniallisesti ja pieteetillä?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kauhea tilanne!