Kaksoset

Me ollaan kaksosia. Ei meitä oo koskaan puettu samanlaisiin vaatteisiin tai mitään sellaista. Kumpikin on saanut aina valita itse vaatteensa ja lahjansa, esimerkiks synttäripäivinä tai jouluna.

Mutta nyt jouluna kaikki meni ihan väärin.

Mä toivoin X-trail fillaria ja siskokin toivoi X-trail fillaria. Samat lahjatoiveet ekaa kertaa. Ihan täpinässä odotettiin. Sisko avas fillaripakettinsa. JES! X-trail.

Mä avasin pakettini.

JOPO.

Jumalauta, ajanko mä jopolla kilpaa kuraprunnissa?

No en.

En mä viittinyt valittaa. Sisko ei antanut kertaakaan kokeilla X-trailiaan. Mä kiehuin. Puhkoin joposta renkaat ja väänsin pinnat. Ilkivaltaa pyöräkellarissa, todettiin.

Yhtenä aurinkoisena päivänä fillaroitiin kaks päällä raksalle. Sörkän vankilan taakse rakennetaan kerrostaloja ja siellä on vaikka mitä jännää. Siellä on tehty kallioräjäytyksiä ja osa kuopista on todella syviä ja täynnä vettä. Nytkin vesi oli jäätynyt ja keikuimme kallioleikkausten laidalla ja heiteltiin kiviä monttuun. Yllytin siskoa menemään jäälle.

Tarpeeks kun sitä yllyttää, se tekee kaiken, kun se on niin rohkee. Nytkin se meni sinne kalliomontun jääkannelle. Heilui ja hyppi, kunnes jää räsähti.

Aika nopeesti se vajos jäihin.

Räpiköi hämmästyneenä hetken ja kohta vain punainen pipo kellui pinnalla.

Katselin pipon hidasta vajoamista. Kun mitään ei enää näkynyt otin X-trailin ja ajelin ympäri Vallilaa koko päivän. Mahtava pyörä.

Kotona kysyttiin, että olenko mä nähnyt siskoa. En ole, sanoin.

Viikon päästä poliisi tuli kotiin.

Ambulanssi haki äidin ja isä istuu pimeässä verhot kiinni. Meillä haisee, enkä mä viitsi olla kotona.

Mä ajelen ympäri Vallilaa ja Sörkkää mun X-trail pyörällä.