Asunto

Mulla on oma paikka. Mä olen asunut siinä jo vuosia. Välillä kaupunki tulee ja kärrää mun omaisuuden kaatopaikalle. Mä kokoan ja kasaan mun kodin pian uudestaan. Ei se niin suuri vaiva ole.

Mun mestassa on myös säilytystilaa. Jemma. Sinne on hyvä laittaa kaikki oleellinen. Ruoka täytyy pistää rasiaan ja sulkea huolella, muuten rotat syö kaiken. Täytyy vaan olla tarkkana ettei kukaan näe, kun käyn jemmalla.

Mulla on oikeestaan kaikki ihan hyvin. Keväästä talven alkuun asun Merihaan sillan alla. Pari puista lavaa ja vaihtolavoilta hylättyjä patjoja. Joskun sain Sepen kanssa raahattua sohvan mun mestaan. Vaihtolavoilta löytyy muutakin hyödyllistä. Vanhoja peittoja, mattoja ja kaikenlaista muuta käyttistä. Kerran löysin fillarin, mutta se pöllittiin multa.

Mä saan safkaa ja vaatteita pelastusarmeijalta. Toppatakit on tärkeitä. Jos laittaa parit housut ja toppatakit päällekkäin, niin johan pärjää. Hyvät kengät on myös ehdottomat. En mä noista jeesuksista perusta. Hyvä vaan, että joku auttaa. Vaikka vaan virkansa puolesta tai kutsumuksesta.

Pääskylänrinteen sossussa voi syödä ja käydä pesulla. Siellä voi myös pestä vaatteita. Kännissä sinne ei pääse, mutta en mä oikeestaan ryyppää. Joskus omaksi iloksi. En mä niissä juopporemmeissä viihdy. Liikaa kähinää. Yksin on parempi.

Istun joskun lähipuiston penkillä ja katselen kun tytär vie lastaan päiväkotiin. Eihän se mua tunne. Tytär nimittäin. Se riipaisee, kun se katsoo mua, niikuin puliukkoa katsotaan. Olis kiva tutustua niihin, mutta tuskin se on mahdollista. Ihmiset pelkää meikäläisiä.

Pari kertaa olen saanut viis tai kymmenen euroa joltakin naiselta, kun olen penkonut ruokaa Valtsun roskiksista. Kiitin ja menin oikein kauppaan ostamaan HK:n sinistä ja olutta. Joululahjaksi.

Joskus Alepasta saa vanhentunutta ruokaa, kun vaan kysäisee. Täytyy olla varovainen, ettei joku nipottajakyylä pilaa systeemiä.

Kun tukka jäätyy kiinni patjaan mun mestassa, muutan pakkasta pakoon asuntolaan.

Mutta ei se tunnu oikeelta kodilta.