Kissanainen

Ai vittu. Se oli vetävän näköinen nainen. Kaunein johon koskaan olin törmännyt. Jokaisen bilemestan ja äijän kaataja. Mustissa PVC-kledjuissa se sai kaikki polvilleen. Sillä oli karismaa.

Ja sit se saatana kiinnostu musta. Joo joo, totta. Olin ihan pihalla. Leikittiin kissaa ja hiirtä monta kuukautta. Kaikki luuli, että meillä on rankkaa sutinaa.

Kyl se vittu osas kiusata. Välillä luulin, että kyrpä lentää omille teilleen, kun panetti niin perkeleesti.

Kyllä mä tiesin, että se oli transu.

Mulla vaan on niin perkeleen pieni muna, että mä en koskaan kehdannut mennä sen kanssa loppuun asti.

Sitä mä kadun.

Varsinkin kun se mun kissanaiseni meni ja tappoi itsensä.

Metallimaratooni

Tätä mä oon venannut vuoden. The Unholy Alliancen metallimaratoonia jäähallissa. Kuuden tunnin setti täyttä tavaraa. Lamb of god, In Flames, Children of Bodom ja SLAYER. Jes.

Viime kesänä otin molempiin käsivarsiin megalomaaniset Slayer arpitatskat. Ihan törkeen suttusta puuhaa, ihan ku joku psykopaatti olis yrittänyt tappaa mua hitaasti kiduttamalla.

Väillä vedin viskihuikkaa. Pete kuvasi sessiot. Sairasta kamaa.

Viiltohaavoja pidetään mahdollisimman pitkään auki ja niistä tulee siistin näköiset. Pieni tulehdus pitääkin ne mukavasti auki ja välillä täytyy venytellä haavoja. Rupi pitää poistaa päivittäin. Haava pysyy auki hammastahnalla, sitruunahapolla tai viinietikalla. Ranteesta kynärvarteen yhtä kidutusta. Hammasharjalla voi harjata haavan suuntaan. Takuuvarmasti rupi lähtee.

Jälkihoito sattu ihan perkeleesti, mut mä kestin sen. Nyt ne on parantunu ja vitun siistin näköset. Hoidin ne niin hyvin kuin pystyin. Kaverit piti pimeenä, mutta kunnioitus nousi pari pykälää. Ei ne voi olla tsiigaamatta mun käsiä.

Setti alkaa ja lämppärit kuunnellaan baarin puolella. Vedetään viskiä ja shotteja. Lamb of God...valutaan kaukaloon moshaamaan. Mosh pitissä vedetään death wallia. Vittu mikä tunnelma. Korvissa suhisee ja mikään ei satu.

Lisää shotteja tiskillä. Slayer tulee kohta lauteille. Kliimaksi...venataan ja vedetään kaksin käsin. Diivat antaa odottaa itseään.

Sit tulee taas se laulu. Se pakollinen ja pidäkkeetön. Pakko laulaa täysillä ja kirkkaasti. Akselin ja Elinan häävalssi. "Kauan katsoin sinua syvälle silmiin, kauan katsoin, katsoin ja ajattelin. Kenties kerran vihille käydä saamme"....ei jumalauta. Mul on viidentoista vuoden koulutus klassisessa laulussa ja aina tää saatanan episodi. Kaverit katos. Ne katoo aina tässä vaiheessa.

Slayer on soittanut settinsä. Jengi valuu jäähallista ulos tasaisena virtana. Mä laulan, kunnes poke taluttaa mut ulos ovesta. Vissiin liikaa viinaa.

Seksi

Kaksi naista astuu koirapuiston portista sisään. Suuri vinttikoira laukkaa tekemään tuttavuutta. Naiset lepertelevät ja rapsuttavat harmaata turkkia.

- Voiko tänne tulla ilman koiraa, toinen naisista huikkaa minulle.

- Toki voi, jos ei pelota.

- No kun puistoon ei ole vielä tuotu muita penkkejä ja tääl on tää pirttiryhmä. Kaupungin touhuja.

Naiset asettuvat pirttipöydän ääreen ja korkkaavat siideripullot auki. Toinen rapistelee tupakka-askia auki. Imaisee pitkät savut hartaasti ja kulauttaa pullosta huikan. Naiset paistattavat kevätpäivää. On kirkasta. Kuuntelen jutustelua kohteliaan matkan päästä.

- Raunokin sitten kuoli.

- Niin teki. Oletko sä rikki?

- No en erityisemmin, mutta kyllähän se aina heilauttaa.

- Mites teillä viimeaikoina meni? Vieläkö se jaksoi väkisin...?

- Sitä samaa. En viitsinyt tehdä asiasta numeroa. Helpommalla pääsin. Ihan kuin olis lasipurkkia suudellut. Saatana, että se oli siinä niin pökkelö. Näyttikin ihan nahkiaiselta. Ei se koskaan tajunnut seksistä mitään.

- No yrittikö se edes?

- Kai se parhaansa yritti opetella. Mutta ei sillä ollut koskaan sellaista tilannetajua ja herkkyyttä.

- Sääli.

- Kasto, pisto ja ravistus. Aina sama kaava. Kerran kuussa, saunan jälkeen. Ei se koskaan klitoriksesta eikä g-pisteestä mitään oppinut. Ei koskaan.

- Miten sä jaksoit?

- Vähän niin kuin kaupassa kävis. Pakkohan siellä on käydä kauheessa ruuhkassa ja kiireessä. Helpottaa kun pääsee kassalle ja ovesta ulos. Rutiinia. Smmoista se oli se meidän seksi.

- No, se on nyt ollutta ja mennyttä.

Naiset skoolaavat pullojensa kanssa ja pian toinen tokaisee, eikähän lähdetä kotiin ruoanlaittoon.

Toinen rouvista tarttuu kävelykeppiinsä ja toinen tukee itseään rollaattoriin. He kävelevät varovasti vaappuen koirapuiston portista ulos.

Hymyilen. Kaksi leskenlehteä pilkistää kallioleikkauksesta.

Tammerkoskesta!

Istutaan rapsalla. Kahvinkeitin roplattaa. Täyteläinen tuoksu. Suut napsuvat odotuksesta. Pöydällä on valokuva. Duunikaveri lähettää siinä aurinkoiset terveiset Tammerkosken sillalta. Sil on viikon loma ja se meni Tampereelle. Hyvä digipokkarikuva.

Osastonhoitaja vetää oven perässään kiinni ja sammuttaa radion. Se pyytää hiljaisuutta.

Se kertoo ääni väristen, että duunikaveri löytyi viikonloppuna Tammerkosken sihdistä.

Itsemurha.

Tuijotan pöydällä olevaa valokuvaa. Kahvinkeitin vetää viimeisen loppukorahduksen. Ei ole mitään sanottavaa.

Huora

En mä oikeastaan pidä itseäni huorana.

Kaikki alkoi silloin joskus, kun yks proffa vei mua bileiden jälkeen himaansa.

Panon jälkeen se antoi taksirahaa, himamatkaa varten. Helppo nakki.

Sana lähti kiertämään ja mul on tyytyväinen asiakaskunta. Ihmiset haluaa huoralta outoja juttuja. Niinkuin se yks pappikin. Ite en oo kinky, mutta kyl sekin sujuu, jos hinnasta sovitaan.

Oon mä tienny tästä jo aika kauan. Se tuli ilmi yhden visvasyyläkeissin yhteydessä. Sukupuolitautien polilla otettiin samalla koko setti.

Jep, HIV postitiivinen.

Mut ei siihen enää kukaan kuole.

Bisnes pyörii edelleen. Sen verran hyvä runko mulla on ja aina nousee. Jos hoito haluaa ilman kumia tai jotain extraa. Se on sen oma valinta.

Lävärit

Otin lävärit. Ranteeseen ja niskaan. Helvetin makeet. Putsailin ja rassailin ohjeiden mukaan. Siistii. Ei mitään tulehduksii.

Mutsia piti lepyttää . Siivoilin ja olin himassa. Silti se murjotti varmaan kaks viikkoo. Naama oli ku norsun vittu. Skitsot duunikaverit löi vettä myllyyn. Saatanan antennipäät.

Jäkä jäkä, mäkä mäkä.

Sit se rauhottu.

Mentiin Tompan kans chillaamaan. Uus mesta. Khuulii biittii. Otin parit napit ja laput. Tutut tarjos. Vedettiin aamuun asti.

Raotan silmiä.

Mutsi.

Se viskaa sihisten lävärikorut mun naamalle. Ei puhu mitään. Tuijottaa. Tosi myrkkyä.

Olin koomassa repinyt molemmat lävärit päreiks. Joku oli soittanut ambulanssin.

Kauheet kääreet.

Yöllä hiivin vessaan. Avaan siteet. Miltäköhän nää arvet näyttäis?

Ränni

Ajetaan Niken romulla Kallioon. Nikke vetää liian lujaa kanttariin. Rotvalli saa auton hyppäämään. Päät kolisevat.

Auto käy. Nikke juoksee Tokan linjan Vinkin ovesta sisään. Pudottaa tiskiin muovikassillisen käytettyjä ruiskuja ja neuloja.

Virkailija antaa samanlaisen satsin uusia ja puhtaita tilalle. Nikke istuu autonrattiin.

Vedetään ränniin heti siinä kadunkulmassa.

Oluthuone Poirotin terden vanhat kävyt lipittää belgialaista. Kyyläävät pahalla silmällä.
Nikke painaa kaasun pohjaan ja heilutamme mennessämme.

Aina auki

Onneks Kurvissa moni kapakka avaa ovensa yhdeksältä aamulla. Joissakin paikoissa kaljaa saa piikkiin. Tai kaverit lainaa. Omistaja pyörittää pientä käteisluottobisnestä. Pienellä korolla.

Joskus ei pääse mihinkään sisälle. Kukaan ei lainaa. Tai on porttari päällä.

Onneks puistobaari on aina auki. Aina siellä Valan portailla joku istuu ja pullo kiertää.

Pientä riitaa tulee silloin tällöin. Lähinnä huikan kestosta. Ripa sai kerran puukosta. Ei se ollut kovin syvä pistohaava.

Aamuauringossa tässä on oikein mukavaa. Lähikaupasta Ripa käy kääntämässä makkaraa. Se on siinä hommassa hyvä. Syödään ja juodaan. Ihan kuin oltais piknikillä.

Tähdet

Venailen kamuja. Kirkasta. Kevään ekat lämpimät raottaa verhoja. 10 plussa mittarissa. Slaitisti huono olo. Tuijotan lukkoa.

Ovikello soi. Moi.

Kaverit putoavat sohvalle. Taskuista kaivetaan pöydälle jakoon parempaa oloa.

Lämmintä bisseä. Jääkaappi on rikki. Pamiliuskoja ja joku oli rullanut siskonsa barbit.

Venataan.
Ylös ja ulos. Sporalla Punavuoreen. Räkätetään ja mölistään. Päästä päähän, huonoa läppää. On kuuma.

Pikkuräkälässä saadaan fatwat päälle. Tää on hei Suomi!

Kolistaan takaisin Kallioon. Porttari Nalleen. Terassi kaatui vahingossa.

Kallion kirkon pihassa krusifiksin ketju katkeaa.

Vyörytään Tauno Palon puistoon. Maataan äksänä nurmikolla. Tuijotetaan Lintsin ilotulitusta ja lopulta tähtiä. Aikaa ei ole.

Aamulla nurmikko oli kuollut altamme.

Onni

Aamuraportilla yökkö selostaa yön saldoa. Osastolle tuli eilen illalla kaksi uutta suikkarikeissiä.

Parikymppinen tyttö viilsi ranteet auki. Kaivoi vasemmasta kädestä saksilla jänteet esiin ja katkoi ne poikki. Onneksi mikrokirurgi sai hermot, suonet ja jänteet kursittua kokoon.

Viisikymppinen taiteilija veti syanidia ja ampui itseään haulikolla päähän.

Rekyyli potkaisi niin rajusti, että haulit..... veivät vain kasvot.

Aivot jäi, onneksi.

Ryystän kahvia. Raportin jälkeen lähden vaihtamaan siteitä.

Potkut

Mies sai potkut palokunnasta.

Ei se koskaan ole kertonut, että mitä siellä laitoksella oikein tapahtui.

Se sai töitä vahtimestarina yhdestä pienestä museosta.

Niiden potkujen jälkeen se on ollut kamalan kireä. Täysin mykkä.
Aina kun se tulee kotiin, mukana tulee myös raskas ja painostava tunnelma.
Tai jos mies jotakin puhuu, se on sellaista pidäteltyä vihaa. Sihinää.

Ihan kuin se joutuis koko ajan hillitsemään itseään.

Sen viha kuitenkin täyttää koko kodin. Ei sitä pysty peittämään.

Pahinta on kun vauva huutaa. Mies ei kestä sitä. Se peittää lapsen hampaattoman suun kädellä. Vauva huutaa vielä enemmän. Silloin mies hermostuu ja ravistelee sitä.
Pelkään, että sen niska taittuu.

Onneksi mies ei lyö minua koskaan...kasvoihin.

Jäljet jäävät paidan ja hameen alle. Ei niitä kukaan näe.

Ja kotonahan minä olen. Mies ei päästä töihin.
On pakko hoitaa lasta. Sillä kun on se aivovaurio.

Toppahousut

Senni seisoo auringonpaisteessa Kurvin kusisen räkälän tuulikaapissa. Ovi on auki. Ovenkahvassa on mukava kieppua. Kevätaurinko on kuin kaleidoskooppi. Se paistaa niin alhaalta, että kun laittaa silmäripset melkein kiinni, voi nähdä mukavia asioita.

T-paita ja toppahousut.

Puntit on rullattu niin ylös kuin mahdollista. Talvikegät ovat lintassa ja vetskarit repsottavat auki. Nenässä roikkuu jojo. Senni, neljä vee, pyyhkäisee jojon käsivarteen ja analysoi tuotetta. Pitkällä nuolaisulla homma on hoidettu.

- Irma hei, Senni haluais varmaan olla vähän aikaa ulkona ja leikkiä. Nainen vetää röökiä posket lommolla, puhisten.

Räkälästä kuuluu naisen sammaltavaa mölinää. - Et sä viitsis vähän leikittää sitä, vaikka sen aikaa kun oot röökillä.

- No mut joku voi taas soittaa sossuille.

Senni pyörii jaloissa ja potkii rakennustelineitä ja pelmuuttaa muovisuojia.

- Ei niitä kiinnosta, eikä ne tuu niin nopeesti paikalle, keksi nyt jotain...mul on tuoppi kesken.

Lenkkiseuraa

Mä olen aina urheillut. Maratooni on mun kuningaslaji. Vielä nelikymppisenäkin vedän matkan alle kolmen tunnin. Ei paha.

Joka ilta, alkuyöstä, heitän vitosen tai kympin lenkin. Mielummin kaupungissa.

Kolme kuukautta sitten törmäsin kulman takaa tulevaan naiseen. Se pelästyi. Pahoittelin ja vaihdoimme muutaman naurunsekaisen sanasen. Jatkoin lenkkiä ja nainen hävisi kulman taakse.

Pysähdyin. Käännyin naisen perään. Se kipitti korkokengissään kohti kotiaan...kai.

Seurasin naista. Adrenaliini kohisi korvissa. Parempaa kuin lenkin jälkeiset endorfiinit. Tässä ollaan juoksulla, oikein tosissaan. Koukuttavaa.

Lenkeillä ryhdyin seuraamaan muitakin naisia.

Vaimo ihmetteli, että miksi lenkit venyvät ja kestävät niin kauan. Selitin jotakin intervalleista ja tulevasta maratoonista.

Vähitellen menin pidemmälle. Rappuun asti. Kotiovelle. Eteiseen. Aika pitkälle pääsee puhumalla. Jopa nappeihin asti.

Parhain jänis oli se eka nainen. Se johon törmäsin. Seurasin sitäkin usein. Lopulta seurasin sitä kotiovelle asti.

Se ei enää pelännyt. Se sanoi olevansa psykologi. Ehdotti, että menisin mielenterveystoimistoon keskustelemaan ongelmastani, ennenkuin tapahtuu jotakin peruuttamatonta. Nainen veti oven kiinni mun nenän edestä.

Juoksin kadulle ja jatkoin hämmentyneenä lenkkiä.

Poliisi pidätti mut toisella linjalla.

Se nainen varmaankin soitti poliisille.

Siksi mä nyt tässä puhunkin tästä asiasta. Koska muuten on seuraava aika?

Loma

Vaimo lähti. Lapset jäi.

Hyvä. Vähemmän mäkätystä. Enemmän aikaa kasinolla.

Vessassa kaivan puhelimen esiin. Iskä täällä hei, joo...töissä menee myöhään, menkää koulusta suoraan mummille.

Ruletti pyörähtää. Rahat meni. Lopun iltaa vedän viskiä tiskillä.

Sain potkut. Pankki perää saataviaan. Kaikki meni.

Auto on vielä. Sitä en myynyt. Kaunis yksilö.

Pakataan tavarat autoon. Lähdetään lomalle!
Lapset ovat lomasta innoissaan.

Kiidetään moottoritiellä. Lapset tykkää vauhdista. Kuunnellaan retroa ja lauletaan: ...meenoolippu, meenoolippu, meenoolippu, meenoolippu mulla kauas ooooon...

Odotan ensimmäistä vastaantulevaa raskasta yhdistelmäajoneuvoa.

Geenit kohdallaan

Mä katon peiliin. Vittu, kun on geenit kohdallaan. Läpytän Issey Miyakea naamaan. Venytän PushUp boxereiden etumusta, läpsäys karvoihin.

Kaupungin ainoassa oikeassa euroviisubaarissa esiintyy viisuväkeä. Islanti ja Malta.

Baari on tyhjä. Vedän bisseä ja tsekkaan jokaisen sisääntulijan.

Tossa. Toi saa tarjota mulle illan omaan piikkiinsä.

Yksi katse ja kundi tulee pöytään kuin koira.
Kuola valuu. Se kantaa pöytään kaiken mitä keksin pyytää. Luuseri. Heitän ylimielistä läppää. Se vaan innostuu.

Porukka lipuu sisään. Alakerran humppaosasto aukeaa. Viisuväki heiluu Islannin ja Maltan tahtiin. Maltan TV on paikalla. Repäisen paidan pois. Mua kuvataan. Tatskat näkyvät.

On hiki. Tanssin tajun takapihalle.

Vessassa loukutan kangaspuita. Kauhee pauke ja mölinä.
Ovi on auki ja pari luuserirunkkaria kyttää ovella.

Sen jälkeen kokkari kilahtaa lattialle ja kierii toiseen eriöön. Ostin sen Japanista. So what.

Koomassa kävelen aamuyöllä sporakiskoja pitkin himaan. Kurviin.
Sinne osaan aina...sporakiskoja pitkin.

Vittu. Mun avaimet on hukassa. Missä on känny? Rahat? Se saatanan homokääpiö rullas mut siel panovessassa. Olikohan mulla edes kumipukua....

Mä en muista ovikoodia. Yököttää. On kylmä.

Mä nukun lehtiroskiksessa.

Aamulla oon iloinen, että mun viisulippu on tallessa ja talkkari letkuttaa pihaa. Se avaa oven. Maksaa voi sit kun jaksaa.

Illalla katon peiliin. Vittu, kun on geenit kohdallaan.

Avioliitto

Mä hain Tampereelle poliisikouluun. En päässyt. Olin liian lyhyt ja psykologisessa testissä oli jotakin häikkää.

Muutin viis vuotta sitten tänne Helsinkiin. Ihme, että sain vuokrakämpän. Hesarilta, Kalliosta. Sellainen pieni luukku, mutta vuokra oli ihan ok. Mä hain vartijan hommia ja lupasivat ottaa yhteyttä, mutta mitään soittoa ei kuulunut.

Sain töitä HKL:n bussikuskina. Ihan hyvä homma ja onhan siinäkin duunissa uniformu. Olen aina pitänyt uniformuista. Muutenkin mä pukeudun hyvin huolellisesti. Myös töissä.

Kerran menin vuoron jälkeen kaljalle. En yleensä juo, mutta nyt kulauttelin muutaman liikaa.

Se vosu notkui tiskillä ja tyrkytti itseään. Vein sen kotiin ja dippasin kärkeä pöheikköön. Sammuin.

Aamulla se oli vieläkin siinä. Ällötti.

En tajua, että miksi me mentiin naimisiin. Lapsi syntyi siitä ekasta epäonnisesta panosta. Muutettiin isompaan asuntoon. Kammottava laina pankista.

Ämmä hoitaa kotona sitä kakaraa. Se on jotenkin jäänyt kehityksestä jälkeen. Ei puhu. Se vaan huutaa. Se on jo kolme.

Teen paljon ylitöitä. Sehän sopii työnantajalle, koska kuskeista on pulaa.

Naapurit ärsyttää, ne yrittää tervehtiä ja olla niin ystävällisiä. Niin ystävällisiä, että tekis mieli vetää lekalla päähän. Paskiaiset.

Ämmä onneksi osaa olla hiljaa, eikä turhia puhu. On se sätky. En jaksa katsella sen sätkyilyä.
En kestä olla Kotona.

Onneksi keksin raivata vaatehuoneen omaan käyttööni. Asensin oveen lukon. Pidän korvatulppia, ettei huuto häiritse. Siellä voin rauhassa kehitellä strategioita.

Mitenköhän mä saan tämän kaiken paskan hoideltua...

Usko

Mä en usko mihinkään.

Kirko ja valtio on erotettava toisistaan. Eihän kirkko edes noudata lakia. Hurskastelijat ja jossittelijat. Mutkua koko touhu.

Erotkaa kirkosta, niin mäkin tein. Heti kun pystyin.

Ei elämässä ole johdatusta. On valintoja ja niiden seurauksia.

Ihminen syntyy ja kuolee. That's it.

Mut...joo. Käyn salaa kirkossa. Siellä on rauhallista. Reissuillani bongaan kaikki mahdolliset kirkot ja temppelit jokaisessa maassa. Vaikka en ymmärrä liturgioista yhtään mitään, liikutun.

Liikutun kyyneliin asti. Noloa.

Kallion kirkossa kuuntelin urkumusiikkia takapenkissä ja itkin. Onneksi olin yksin.
Ihan kuin jokin olisi liikahtanut.

Mitä se voi olla?

Ihan kuin olisin parempi ihminen. Hetken verran.

Silti. Mä en usko mihinkään.

Erotkaa kirkosta.

Maailmanpelastaja

Onkohan tää universumi edes 14 miljaridia vuotta vanha? Entäs maapallo, 5 miljardia vuotta? Kasvihuoneilmiö? Ilmastonmuutos? Todistakaa.

On se jännä, että täällä Suomessa viidestä miljoonasta ihmisestä varmaan noin viis prossaa kierrättää ja säästää. Suomi maksaa päästömaksuja ja filtteröi piippujansa. Maailma pelastuu.

Onneksi pidetään globaaleja ilmastonmuutokseen liittyviä kokouksia ja levitetään lentäen propagandaa sinne tänne.

Kehitysmaiden nousuko pitäisi estää? Kaikilla on oikeus parempaan elämään. Tuskin niillä on varaa ajatella päästöjä, ilmastonmuutosta, energian säästöä ja jätevuoria. Länsimaat kärrää paskatehtaansa kehitysmaihin tupruttamaan halvalla. Kätevää. Ei tarvii välittää päästöistä tai energiankulutuksesta.

Sossuko hoitaa työttömät täällä Suomessa?

Ja tää ilmastonmuutos. Yök.

Eihän meillä edes ole ilmastoon tai säähän liittyviä faktamerkintöjä kuin sadan vuoden ajalta.

Eiköhän tää maapallo tässä universumissa pyöri ihan omaa elämäänsä. Lajeja kuolee ja uusia syntyy. Ihminen tuskin on luomakunnan kirkkain kruunu tai tekele. Paskat. Me ollaan ohi kiitävän kärpäsen kakkaa.

Olis kiva, jos pystyis kurkistamaan tulevaisuuteen. Kauanko tää systeemi pysyy pystyssä? Mikä muuttuu ja miten?

No joo...sammutan valot ja vien jätteet kierrätyspisteeseen:
...tölkit, lasit, muovit, biot, seka- ja energiajätteet, pahvit ja kartongit, lehdet...ongelmajätteet...

Sairaus

Mut kärrättiin neuron polille. Olin taas flipannut. Kovalevy tilttasi.

Tehtiin kaikenlaisia kokeita.

Ramppaan jatkuvasti neurolla. Kokeillaan kaikenlaisia lääkekombinaatioita, jotta elämä olis siedettävää ja toimintakyky säilyis. Koekaniini puputtaa kaiken kiltisti ja raportoi neurolle vaikutuksista.

Dosetti on kuin vanhuksella ja mä olen nuori ihminen. Nää ei oo mitään vitun vitamiineja.

Sairaslomia on kertynyt.

Pomon mielestä mä keksin ja kuvittelen kaiken. Valehtelen tahallani, ettei tarvis tehdä töitä. Jollain sen kaverilla on kans pää kipee ja sen kaveri on silti töissä.

Tekis mieli vasaroida naula päähän.

Se olis ainakin todellista.

Isot koirat

Sataa lunta. Tai oikeastaan raskaita suuria räntäklimppejä. Raahustan koirieni kanssa neljättä linjaa ylös. Sää saa niskakarvat pystyyn.

Vanhempi koiristani, se suojelija, valpastuu ja matala murina kulkeutuu talutinta pitkin käteeni.
Tähyilen ympärilleni. Etäällä näen nuoren naisen tarpovan kiireesti sohjoisella kadulla kohti porttikongia. Hän menee kai kotiinsa.

Kulman takaa ilmestyy mustahuppuinen mies. Se vetää naisen rajusti porttikongiin. Nainen huudahtaa hämmästyksestä.

Koirat kiihdyttävät raivoisaan juoksuun kohti kongia. Lennän perässä. Kongissa kidat avautuvat. Kuin valtavat repivät pihtikourat. Ikenet paljastuvat ja hampaat louskuvat mustahuppuisen edessä. Parin sentin hajuraolla.

Mies irrottaa otteen naisesta ja luikahtaa seinän vierustaa pitkin karkuun kadun toiselle puolelle. Mies juoksee kuin jänis. Koirat lähtisivät perään, mutta rauhoittuvat aikanaan. Adrenaliini haihtuu. Rauhalliset lössykät.

Nainen vapisee. Asutko tässä, kysyn. Nainen nyökkää. Soitanko poliisit?
- Ei tarvitse, kiitos, valtavavia koiria sulla. Nainen rapsuttaa lumisia turkkeja. Voinko mä auttaa sua, kysyn. Nainen pyytää, että odotan ja katson, että hän pääsee turvallisesti kotiin.

Hän avaa vapisevin käsin alaoven ja työntyy porraskäytävään.

Odotan räntäsateessa ja katson kerrostalon ikkunoita.

Kohta syttyy valo ikkunaan, nainen hymyilee ja vilkuttaa meille.

Jatkan tarpomista loskassa valtavien koirieni kanssa.

Sade jatkuu.

Uhri

Se kävi kimppuun takaa. Keskellä kirkasta päivää. Kaatoi minut maahan.

Kun yritin nousta ylös, se tempaisi takkinsa auki ja heitti sen katuun. Sen silmät paloivat päässä kuin raivostuneella sonnilla. Ihan kuin sekopää Jack Nicholson Hohto -elokuvassa.

Yritin saada sitä puheella rauhoittumaan. Se vaan innostui. Se iski minua nyrkillä kasvoihin. Putosin maahan. Rusahti. Silmissä kipunoi.

Tajusin, etten voi tehdä mitään. En kykene puolustautumaan. Se mies on liian vahva ja liian hullu.

Se potkii. Kylkiin sattuu ja potkut osuvat polviin ja rintaan. Se painaa jalkaansa rinnan päällä ja nauraa kuin mielipuoli. En pääse pakoon. On vain alistuttava ja odotettava.

Valkoinen taksi ajaa kadulla, hiljentää vauhtia. Kohta se kaasuttaa täysillä pois paikalta.

Jostakin lipuu poliisi paikalle, kuin hidastetussa filmissä. Tympääntyneenä ne kirjaa tapahtumia ylös. Vaadin rikosilmoitusta, honotan. Sen voi kuulemma tehdä myöhemminkin. Sekopää päästetään menemään.

Pää on täynnä sementtiä.
Nilkutan yksin ensiapuun ja minut paikataan. Rinnassa on kengänkannan painauma. Nenä on murtunut.

Olo on kuin raiskatulla. Täysin mykkä.

Häpeän sitä, etten kyennyt puolustutumaan. Oli pakko alistua. Nöyryyttävää.

Tein rikosilmoituksen. Tekijää ei sitten saatukaan enää kiinni. Ei tullut koskaan paikalle oikeudenkäynteihin. Ei sitä tavoitettu. Oli kuulemma poistunut maasta.

Vihdoin se saatiin kiinni. Ihan muun jutun yhteydessä. Se oli rötöstellyt muutakin, huumeita, sekakäyttöä, rattijuoppoutta, väkivaltaa..

Se sai sakkoja, korvausvaateita ja ehdollista vankeutta. Käytännössä ei siis yhtään mitään.

Viisi vuotta. Tämä naurettava oikeuspelleily kesti viisi vuotta.

Nöyryyttävää.

Ninni

Mun nimi on Ninni. Mä oon 5 vee.

Tuol on mun äiti ja sit toi on Kari. Kari on toi iso tuolla, jollon lippis päässä. Sen lippiksessä on karhu.

Me ollaan täällä joka päivä. Mä kerään pullonkorkkeja ja tumppeja kurkkupurkkiin. Kyl mä jaksan sen purkin nostaa. Kokeile vaikka mun käsivoimia. Mä olen spaidermän. Tsuuuuuuuuih, näin mä lennätän taikakäsillä korkit ja tumpit purkkiin. Mä oon siinä tosi hyvä.

Presidentti on kai asunu tän talon yläkerrassa. Kari sano, että on se asunu. Nyt se presidentti asuu muualla, jossain mäntylässä.

Aikuiset juo aikuisten limpparia ja mä saan mehua. Siinä on vitamiinia. Yks täti toi kerran mulle paahtoleivän. Siinä oli kai maapähkinävoita. Kummallisen makusta.

Kesällä tässä on ihan kiva olla. Tässä terassilla ei haise pissalle. Voi hyppiä kivilaatoilla ja varoa ettei astu viivoille. Voi nyppiä kukista kuolleita lehtiä pois. Niitä on aika paljon, kun kukaan ei kastele niitä.

Illalla Kari on aina pahalla päällä. Äitiäkin pyörryttää. Mä kävelen niiden perässä. Kengät jäi sinne presidentin talon pihalle. Kivet pistelee jalkapohjia.

Kotona äiti ja Kari leikkii. Ne huutaa ja paiskoo tavaroita. Kari potkii vessan ovea ja äiti itkee siellä.

Mä en tykkää siitä leikistä.

Aamulla on rauhallista. Kohta lähdetään tarhaan. Äitiä huimaa vieläkin. Se ottaa purkkaa.
Se syö paljon purkkaa.

Kari Juo aikuisten limpparia sohvalla.

Päivällä mä saan uudet kengät ja se on musta kivaa.

Asunto

Mulla on oma paikka. Mä olen asunut siinä jo vuosia. Välillä kaupunki tulee ja kärrää mun omaisuuden kaatopaikalle. Mä kokoan ja kasaan mun kodin pian uudestaan. Ei se niin suuri vaiva ole.

Mun mestassa on myös säilytystilaa. Jemma. Sinne on hyvä laittaa kaikki oleellinen. Ruoka täytyy pistää rasiaan ja sulkea huolella, muuten rotat syö kaiken. Täytyy vaan olla tarkkana ettei kukaan näe, kun käyn jemmalla.

Mulla on oikeestaan kaikki ihan hyvin. Keväästä talven alkuun asun Merihaan sillan alla. Pari puista lavaa ja vaihtolavoilta hylättyjä patjoja. Joskun sain Sepen kanssa raahattua sohvan mun mestaan. Vaihtolavoilta löytyy muutakin hyödyllistä. Vanhoja peittoja, mattoja ja kaikenlaista muuta käyttistä. Kerran löysin fillarin, mutta se pöllittiin multa.

Mä saan safkaa ja vaatteita pelastusarmeijalta. Toppatakit on tärkeitä. Jos laittaa parit housut ja toppatakit päällekkäin, niin johan pärjää. Hyvät kengät on myös ehdottomat. En mä noista jeesuksista perusta. Hyvä vaan, että joku auttaa. Vaikka vaan virkansa puolesta tai kutsumuksesta.

Pääskylänrinteen sossussa voi syödä ja käydä pesulla. Siellä voi myös pestä vaatteita. Kännissä sinne ei pääse, mutta en mä oikeestaan ryyppää. Joskus omaksi iloksi. En mä niissä juopporemmeissä viihdy. Liikaa kähinää. Yksin on parempi.

Istun joskun lähipuiston penkillä ja katselen kun tytär vie lastaan päiväkotiin. Eihän se mua tunne. Tytär nimittäin. Se riipaisee, kun se katsoo mua, niikuin puliukkoa katsotaan. Olis kiva tutustua niihin, mutta tuskin se on mahdollista. Ihmiset pelkää meikäläisiä.

Pari kertaa olen saanut viis tai kymmenen euroa joltakin naiselta, kun olen penkonut ruokaa Valtsun roskiksista. Kiitin ja menin oikein kauppaan ostamaan HK:n sinistä ja olutta. Joululahjaksi.

Joskus Alepasta saa vanhentunutta ruokaa, kun vaan kysäisee. Täytyy olla varovainen, ettei joku nipottajakyylä pilaa systeemiä.

Kun tukka jäätyy kiinni patjaan mun mestassa, muutan pakkasta pakoon asuntolaan.

Mutta ei se tunnu oikeelta kodilta.

Kaksoset

Me ollaan kaksosia. Ei meitä oo koskaan puettu samanlaisiin vaatteisiin tai mitään sellaista. Kumpikin on saanut aina valita itse vaatteensa ja lahjansa, esimerkiks synttäripäivinä tai jouluna.

Mutta nyt jouluna kaikki meni ihan väärin.

Mä toivoin X-trail fillaria ja siskokin toivoi X-trail fillaria. Samat lahjatoiveet ekaa kertaa. Ihan täpinässä odotettiin. Sisko avas fillaripakettinsa. JES! X-trail.

Mä avasin pakettini.

JOPO.

Jumalauta, ajanko mä jopolla kilpaa kuraprunnissa?

No en.

En mä viittinyt valittaa. Sisko ei antanut kertaakaan kokeilla X-trailiaan. Mä kiehuin. Puhkoin joposta renkaat ja väänsin pinnat. Ilkivaltaa pyöräkellarissa, todettiin.

Yhtenä aurinkoisena päivänä fillaroitiin kaks päällä raksalle. Sörkän vankilan taakse rakennetaan kerrostaloja ja siellä on vaikka mitä jännää. Siellä on tehty kallioräjäytyksiä ja osa kuopista on todella syviä ja täynnä vettä. Nytkin vesi oli jäätynyt ja keikuimme kallioleikkausten laidalla ja heiteltiin kiviä monttuun. Yllytin siskoa menemään jäälle.

Tarpeeks kun sitä yllyttää, se tekee kaiken, kun se on niin rohkee. Nytkin se meni sinne kalliomontun jääkannelle. Heilui ja hyppi, kunnes jää räsähti.

Aika nopeesti se vajos jäihin.

Räpiköi hämmästyneenä hetken ja kohta vain punainen pipo kellui pinnalla.

Katselin pipon hidasta vajoamista. Kun mitään ei enää näkynyt otin X-trailin ja ajelin ympäri Vallilaa koko päivän. Mahtava pyörä.

Kotona kysyttiin, että olenko mä nähnyt siskoa. En ole, sanoin.

Viikon päästä poliisi tuli kotiin.

Ambulanssi haki äidin ja isä istuu pimeässä verhot kiinni. Meillä haisee, enkä mä viitsi olla kotona.

Mä ajelen ympäri Vallilaa ja Sörkkää mun X-trail pyörällä.

Remontti

Mä muutin siihen taloon vuosi sitten. Sain asunnon äitivainaan perintönä. Olihan se vähän nuhjunen ja vanhanaikainen. Mut ainahan voi rempata.

Rautakaupasta ostin vehkeitä ja vedin moukarilla keittiön paskaks. Kylppärin vedin lekalla. Yhteen putkeen tuli ihan pikkuinen reikä. Homma oli tosi iisiä. Saman tien raivasin pari seinää ja vanhoja puukaappeja. Vähän niin kuin terapiaa hermoille. Siihen meni noin kaks viikkoo kun mä tein 16 tuntisii ja 20 tuntisii työpäivii kämpässä.

Joku saatanan natku, vanha naapurin huora rupes valittaan. Vetos johonkin järjestyssääntöön ja isännöitsijään. Isännöitsijältä tulkikin sitten valitus eli huomautus tai joku vitun varoitus. Poltin paperin parvekkeella.

Käämit palo. Vittu. Menin rautakauppaan ja ostin lisää kamoja.

Sirkkelöin vanhojen puukaappien paloja yökaudet pillun päreiksi. Porasin seiniin reikiä sentin välein. Vedin ikkunanpokat moottorisahalla ja ovet hakkasin kirveellä. Parkettia työstin kans moottorisahalla. Pöristelin lattiasta A4sen kokoisia paloja ja vasaroin ne kaikki seinille. Vittu, että kämppä oli tosi skitson näkönen. Kaikki ihan pommin jäljiltä.

Isännöitsijä tuli yhtenä päivänä poliisien kanssa oven taakse. Kutsuin kaikki ystävällisesti sisään, tervetuoloa peremmälle, sanoin. No nehän tuli. Käynnistin moottorisahan.

Täällä sairaalassa on aika hiljaista. Mua ei päästetä puutyöterapiaan.

Patpong

Keksittiin perustaa firma. Kolme kundia. Ostettiin oikein puvut ja salkut. Prisman pukuosastolla oli ale. Mä sain puvun satasella. Takki ja housut.

Vittu mitä bisnesmiehiä. Painatettiin siistit käyntsärit ja keksittiin helvetin hienot tittelit. Väännettiin tosi pro saitti nettiin. Toimisto oli Jonin karu luukku. Sovittiin, että tapaamiset pidetään yhden hotellin loungessa, tyylillä. Eikä maksa mitään...meille.

Unelmakoteja Thaimaaseen. Edullisesti ja joustavilla sopimusehdoilla. Sikavarma nakki. Copy/pastella vedettiin saitille kuvia luksuskämpistä hyvällä paikalla. Porukkaa rupes kiinnostamaan kämpät, kun Thaimaa on niin ihana ja suosittu mesta.

Ennakkoon piti maksaa hieman takuumaksua, jotta voidaan asiakkaan edunvalvojana kartoittaa ja neuvotella kohdemaan "paikallisen yhteistyökumppanin" kanssa rakennussuunitelmista ja aikatauluista.

Pätäkkä pläjähti tilille. Asiakkaat saivat helvetin tyylikkäät prosyyrit, joista voisi itse valita mieluisia sisustuselementtejä ja huonemalleja. Onnellisina plarasivat esitteitä ja tekivät suunnitelmia tosissaan. Vitun urpot.

Bisnesmiehet lähti viivana Bangkokiin bailaamaan. Kartoituskohteena oli Patpongin villit yöt. Söör, Patpong ping pong banana show, veri chiip for juu. Sehän sopi.

Kadulla sai katalogista valita mieluisan hoidon ja homma oli halpaa. Naiset..tai oikeastaan tytöt olivat upeita. Vittu mitä tankojumppaa. Viinahuurut sai hyvin loivennettua Jonin pamilevyillä. Rahat meni.

Suomessa kerrottiin asiakkaalle, että "paikallinen yhteistyökumppani" oli mennyt konkkaan. Meidän firman ja asiakkaan sopimuksessa oli kohta, jossa todetaan, että ennakkokartoitusmaksua ei palauteta.

Seuraava bisnes vois tarjota yrityksille liikkeenjohdonkonsultaatiota.

Jonin läppärissä on Powerpoint.

Raimo

Siis Raimo on tosi kova pakkaus. Onhan se vielä nuori, mut kyl se vielä kasvaa.
Me käydään täällä puistossa vaan silloin kun täällä ei oo muita.

Antti vaappuu kallion kupeeseen tutkimaan sammaleita.

Siis Raimo ku alkaa tappeleen, ei siihen kukaan pysty väliin meneen.
Silppua tulee välittömästi. Raimohan on vähän niinkuin luontainen tappaja.
Väsymätön ja ei anna millään periks. Jauhelihamylly...joo, Raimo on jauhelihamylly.
Hah...on Raimo sellainen vesseli.

Raimo ja Antti kiipeävät kalliolle. Toinen tuijottaa vasemmalle, toinen oikealle.

Siis Raimo on antanu täällä tosi monelle turpaan. Hirveitä vekkejä ja Raimolla ei oo ollu mitään naarmujakaan. Se tappais, jos mä en puuttuis. Just ja just uskallan mennä väliin, kun Raimo vetää raivarit. On Raimo muakin uhannut. Tosi kova jätkä. Kävi käteen kiini. Karmeet hampaanjäljet. Mustelmat kesti ainakin kolme kuukautta.

Raimo ja Antti nenitettelevät kalliolla, tutkivat sammaleita. Lätäköissä on maatuvia lehtiä.
Raimo kauhoo liejua kalliolle. Siitä tehdään mutaläjiä.

Siis nytkin Raimo vois saada raivarin ja Antti olis mennyttä kalua. Kato nyt, tilanne on ihan liipasimella. Kohta lasahtaa. Antista ei jäis länttiäkään. Raju juttu.

Koirat haukottelevat kalliolla ja käyvät makuulle.

Raimo HEI! Rauhotus nyt! Jumalauta, nyt tarttee mennä, ettei Raimo saa raivaria.

Raimo löntystää kohti puiston porttia alistuneena.

Nuoren koiran lihaksikas kylki kiiltää kauniisti auringossa.

Mäyräkoira

Must on hirveen kiva lähteen Jekun kans kulmille. Mutsi anto luvan pitkin hampain, pienellä valkosella valheella. Sain 50 egee uuusii kenkii varten. Hah.
Sovittiin Jekun kans meses, et nähdään kurvin metrixil. Siit on lyhyt matka Valan puistoon. Siel on tosi ihmeellisii random tyyppei. Niilt saa yleensä siduu ja bissee.

Heti mä bongaan portaiden yläpäässä kolme käpyä. Ne on ainakin 40v.
Ei tarvii ku ohi kävellä ja heti alkaa misuttelu ja tisuttelu. Ziisus.
Vanhuksil on pari mäyräkoiraa ja pullo kirkasta. Istutaan messiin, ku pyydetään, kylki kyljessä.

Imuroidaan bisset huiviin ja vedetään votkasta siivuja.

Aurinko kärtsää aivoja. Urpot heittää rivoo läppää. Silmissä sumenee. Aurinko sokaisee ja taju lähtee.

On helvetin kylmä. Kivimuuri ja paskanen nurmikko naamassa. Jekkua ei näy.
Joku luuseri nukkuu makuupussissa kiviaidan kupeessa.

Hirvee kipu.
Housut on kintuissa. Paita on rikki ja farkkujen napit on revitty irti.

Miten mä pääsen himaan? Ei kännyä, ei rahaa.

Maija lipuu Katri Valan puiston hiekkakentällä. Kytät nappaa mut tenttiin. Ne sanoo, et ne vie mut kyttikselle, kotiin tai sairaalaan. Ne sano, et mut on ehkä raiskattu.

Mitä mä sanon mutsille?

Hei, haloo. Mä oon vasta 12 v.

Uusi

Avaimet taskuun ja lyhyt esittelykierros osastolla. Seinät ovat vuosien saatossa kellastuneet ja huonekalut ovat helposti korvattavissa. Kaikki kamat näyttävät olevan eriparia tai pultattu lattiaan kiinni.

Kansliassa istuu neljä miestä levitettyjen sanomalehtien takana, muka lukemassa. Kehottivat pitämään silmät selässä ja öögat aina auki.

Kanslian ovi sulkeutuu. Vanha hampaaton mies tyhjentää tuhkakupin tumppeineen suuhunsa ja jauhaa aarrettaan antaumuksella. Minä ole Marilyn Monroe, suudellaanko, hän sanoo. Tuhkalieju valuu suupielistä. Tumppisuu keikistelee samaa asiaa kaikille päiväsalissa olijoille.

Hiljaisimmat miehet vetäytyvät omiin oloihinsa. Se shakinpelaaja potki vaimonsa lantion murskaksi ja työnsi paistinpannun niin syvälle kuin suinkin pystyi ja jaksoi. Vaati kuulemma voimia ja ponnistelua.

Tiskari supisee, että hän painoi hetken mielijohteesta kuuman silitysraudan sammuneen vaimonsa haaroihin. Vammat ovat korjaamattomissa. Pääasia on, ettei vaimo enää petä, mies hymyilee.

Nuori skitso onnistuu tiirikoimaan lusikalla itsensä osaston ikkunasta ulos. Kanslian ovi avautuu ja lehtimiehet lennättävät karkurin eristyskoppiin. Möykätköön siellä. Lepositeisiin, jos liikaa hakkaa päätään seinään. Lisätään larkkua, ellei huuto lopu.

Raportti annetaan yövuorolaisille: ei mitään uutta, päivä pulkassa. Pitäkää silmät selässä.

Bisnes

Tää juttu toimii. Mulla on täydellinen bisnesidea ja elelen sillä ihan kivasti. Onneksi tää on niin sanottua etätyötä eli voin hyvin hoitaa hommat himassa.

Asun ekassa kerroksessa ja kioskiyrittäjälle se sopii hyvin. Asiakkaat koputtavat ikkunaan ja dilkkaan tavaran suoraan käteen ja vedän hillot omaan kirjanpitooni. Veroja ei tartte maksella ja työkkärin ”työtön” paskalaput voi hoidella netissä. Ei tarvii tehdä mitään. Sossu maksaa kämpän vuokran.

Parit bileet, uusia naamoja ja bisnes kasvaa. Kauppa käy. Paskalakit käy harvoin kyttäämässä, ei niitä kiinnosta pienyrittäjät. Seinänaapuria vedin rengasraudalla pohkeeseen. Hupaisa ukko kulkee vieläkin kepin kanssa. Uteliaisuus loppui siihen.

Se kyllä joskus tuntuu härskiltä kun raskaana olevat vosut vonkaa vauhtia. Kai niistä iduista tulee sit niitä FAS –lapsia tai vajaamielisiä.
No en mä voi maailmaa muuttaa.

Nyt taas joku koputtaa ikkunaan.

Pelastava enkeli

87 vuotta. Vittumainen ja juoppo mies onneksi kuoli. Lapset eivät onneksi enää pidä yhteyttä. Koppavat paskat. Nousukkaat.

Vuosikymmenet raadoin merillä ja kuuntelin juoppojen ruokottomia jorinoita, jotta kakaroilla olisi paremmin.

Sanoin lääkärille, kun tissi leikattiin, että anna vaan rotanmyrkkyä. Kyllä tämmönen vanha ämmä jo kuolla joutaa. Leikkaa saman tien toinenkin tissi pois. Painava mokoma roikko. Ei antanut myrkkyä ja säkki jäi.

Kirjoitti masennuslääkkeitä. Tulisi kuulemma parempi olo ja mieli virkistyisi kuin nuori varsa. Kilin vittu, ei tässä iässä enää lähdetä herrojen kanssa metsään käpytanssiaisiin.

Joka päivä olen kävellyt kilometritolkulla pitkin kaupunkia. Sauvakävelimet ostin kevään eläkkeestä.

Sauvaperkele juuttui ratikan kiskonuraan keskellä Hämeentien kurvia.
Kaaduin.
Enkä jumalauta päässyt itse ylös…perkeleen nöyryyttävää.

Onneksi ohi käveli pelastava enkeli. Oikein puuhkava turkki.
Pyysin rouvaa auttamaan, kun en kerran itse päässyt ylös.

Enkelini sanoi, että nyt ei kuule ehdi…ihan hirvee kiire.
Oli pakko huutaa sille koppelolle perään, että ehtiskös hän ensi viikolla samaan aikaan?

Jos olisi vielä voimia, olisin juossut perään ja puristanut lutkusta tapon verran valtion hoitolaitosta.

Kurvi

Räkälän terassilla on hilpeä meno. Bussit jyristävät ohi ja jokaisen auton nostattaman pölypilven jälkeen on nautinto vetää pitkä huurteinen huikka.

Sen verran tiiviiseen tahtiin Sikhi tarjoilee keppanaa, että silmissä hämärtää. Nyhtää rahat pois halvalla kaljalla. Laimentaa tuoppeja heti kun silmä välttää. Nyt ei jaksa välittää. Oli se joskus myynyt vanhoja tuopin jämiä koomaisille asiakkaille. Kuulemma.

Kiikkerä tuoli keikahtaa. Korvassa kuuluu raks. Veren maku tuntuu suussa, sellainen rautainen.

Tissinainen vetää käsistä takaisin tuolille. Toinen rinta pullahtaa kesämekon kaula-aukosta esille.

Sikhi kantaa lisää kaljaa pöytään. Kukaan ei halua hämminkiä. Eikä ainakaan ambulanssia. Turhaa hässäkkää ja ikävää mainetta räkälälle.

Ja taas. Kiikkerä terassituoli on kumollaan ja päässä vuotava reikä. Tissinainen tuo paperia ja Sikhi lisää kaljaa. Kaikki siis hyvin.

Päätä jomottaa ja on pakko lähteä johonkin…seiniä pitkiin.
Tissinainen ja Sikhi heiluttavat.

Porttikongissa on pakko huilata.

Nyt taisi kuulua se viimeinen raksahdus ja asfaltin harmaus. Veri maistuu raudalle.

Bussit täristävät pitkin Hämeentietä ja jokaisella töyssyllä noro hiipii kohti viemäriä.

Kakku

Se oli yksi tiistai, kuulemma. Syöksyin asunnon rappukäytävästä kadulle ilman paitaa. Verta oli joka paikassa. Koko yläkroppa oli veressä. Pikkaisen liian tuhti koktaili.

En vieläkään muista, että oliko veri omaa vai jonkun toisen. Joku skidi sai hirveen sätkyn. Hyppäsin autojonoon ja heittäydyin kuorma-auton tuulilasiin.

Hieroin itseäni kuljettajan silmien edessä, levitin lasiin verisiä kädenjälkiä. Ihan kuin luolamaalauksia. Vääntelin sulat mutkille. Ihanaa. Maalasin verellä enkeleitä ja olin onnellinen. Mahtava fiilis.

Nauroin. Ihan kuin silloin lapsena, kun riekuin puiston karusellissa. Kiepuin ja heiluin kuorma-auton sivupeilissä ja nauroin niin, että veri tirskui rinnuksille. Se sai tatuoinnit lepattamaan kuin tuli.

Hampaita oli jäänyt matkan varrelle. Yksi löytyi myöhemmin housuntaskusta. Outo juttu.

Ympärillä olleet autot kaahasivat kiireesti pois.

Sääli, ettei se antanut eläkettään suosiolla.

Onneksi taposta ei saa kovin pitkää kakkua.

Oli se hyvä äiti.

Koiran kuolema

Vanhan bakeliittipuhelimen numerolevyä vääntää kangistunut oksamainen sormi. Uudestaan ja uudestaan. Hän soittaa kolmatta päivää pojalleen. Ei vastausta. Rollaattori on kumollaan yksiön nurkassa.

Siinä se makaa kuin kuollut. Edelleen.
Kolme päivää.

Vanha vinttikoira on maannut lattialla liikkumatta kolme vuorokautta, oksentaen välillä verta. Koiran silmät avautuvat juuri sen verran, että se katsoo vanhusta anovasti.

Asunnossa on vahva virtsan, veren ja vanhan ihmisen haju.

Vihdoin puheluun vastataan. Vanha naapuri lupaa auttaa ja hoitaa koiravanhuksen pois päiviltä. Aikaa hyvästeihin on puoli tuntia. Tulevat kuulemma oikein eläinambulanssilla.

Ovikello soi ja kolme ihmistä kantavat elämänkumppanin liinoilla pois kohti kuolemaa. Itku on hiljaista huutoa.

Sanovat jälkikäteen, että kaikki sujui kunniallisesti ja pieteetillä.

Melko tyhjää.

Hän istuu edelleen bakeliittipuhelimen ääressä ja odottaa.

Ei se soi.

Kuka minut kuljettaa kunniallisesti ja pieteetillä?