lauantai 3. toukokuuta 2008

Kosto


Mä rupesin vetään kamaa varmaan ylä-asteen seiskalla. Välkällä vedettiin liimaa roskakatoksen takana. Ihme sävärit. Liimoissa tajusin, tän maailmankaikkeuden kuvion. Tää avaruus jotekin pyörii sellaisten voimien avulla, etten oikein osaa selittää sitä. Semmoset henget piti näitä planeettoja radallaan. Jotain todellista siinä kai oli. Sillee, et mä oon osa sitä voimaa. Totuutta.

Siitä lähtien mä vedin kaikkee, mitä käsiini sain ja mulle tarjottiin. Mä hain sitä fiillistä, että mä olisin taas osa sitä voimaa.

Mutsi kuoli. Me oltiin faijan kanssa kahdestaan. Ei se oikein osannut olla mun kanssa. Se teki paljon duunia.

Onneks mulla oli kaverit. Haban kanssa kasvettiin kimpassa. Heitettiin keikkaa ja vedettiin kamaa. Kämppä oli karsee luukku. Häätö oli päällä, mutta me vaihdettiin lukot.

Haban veli on jehovalaisia ja se yritti aina käännyttää meitä ja rukoilla meidän puolesta. Joo joo. Onneks se toi aina kassillisen safkaa. Ei se koskaan rahaa antanu. Kai se oli sen Jeesusjuttu.

Saatana, että piti kierrättää niitä vitun paskasia ruiskuja ja neuloja. Eihän niitä kukaan jaksanu uusia laskuissa hakea tai putsata niitä.

HIV ja hepa.

Yks luukun huora tuli paksuks ja se väitti, että se on mun itu. Vittu se ämmähän nai kaikkia, jos sai vähänkin aineita.

Mä olin varma, että sen muijan pani paksuks Haba. Ja Habalta varmaan sain sen vitun HIVin ja hepan.

Mua vitutti. Paras kaveri oli paskiainen. Mä rupesin kamapäissäni seuraileen Haban veljeä. Kerran kun se tuli Sörkän salista iskin sitä paskasella piikillä kaulaan. Huusin, että toivottavasti tarttui ja nyt sä sitä Jeesustas tarvit, enemmän kuin koskaan. Hommia Jeesukselle. Nauroin niin, että kuset tuli housuun.

Se oli mun kosto.

Vittu, että mä olin niin saatanan tyhmä. Idiootti paska kusipää. Paranoidi skitso. Kadun ja häpeän sitä oikeesti. Sehän oli hyvä ihminen.

Mä olen nyt kuivilla, mutta Haban veli on hirveessä koukussa. Kävelevä zombie. Se on nykyään piritorin jeesus.

Haba on siitä asti etsiny mua. Tappotuomio mulle. Mut ei se mua löydä. Mä olen nyt Nuorgamissa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onko Nuorgamissa muka hoitoo saatavilla? Ehkä. Mä voisin mennä Nuorgamiin.

;))

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoita kirja!!!!