
Rakastuin. Opiskelu jäi slaitisti taka-alalle. Sen mimmin kautta tutustuin niihin tyyppeihin. Pörrättiin ja chillattiin kimpassa. Kyl mä tajusin, et ne vetää jotain.
Yksissä bileissä vedin lapun. Kävin vessassa kusella ja tuijotin ainakin tunnin partaani peilistä. Se säteili kaikissa sateenkaaren väreissä. Mageet neonvalot. Siistii. Kusikin oli kuin ilotulituskaari. Letkutin koko vessan.
Katottiin lätkää ja sit...kaikki näki sen saman. Lattia avautui ja suuri valopatsas nousi hitaasti aukosta. Meinas tulla paskat housuun. Ihan kankena joka jannu vetäytyi seinille. Se kesti ikuisuuden.
Näin päärautatieaseman kellon, vaikka Sörkästä on sinne ainakin about 2 kilsaa. Ihan pimeetä.
Aamulla rappukäytävässä pidin seinästä kiinni koko päivän. Edelleen mä näin sen vitun aseman kellon. Olin ihan varma, että ala-aulassa on helvetti. Helvettiin mä en halunnut.
Nyt mä oon menestyvän mainosfirman toimari. Mulla menee hyvin ja vaimo on raskaana. Joskus pössyteltiin yhdessä. Nyt kun on pulla uunissa sovittiin, että kumpikaan ei vedä yhtään mitään.
Elämä on mallillaan.
Joskun vanhojen frendien kans pössytellään, mutta sitä ei lasketa.
2 kommenttia:
Oho, että joku pääsee kokeiluistaan ilman koukkua.
No aivan takuulla ;)
Lähetä kommentti