Kansalaisaktivisti

Mä bongaan miekkareita. En mä käy missään miiteissä, enkä koskaan kommentoi blogeissa tai palstoilla mitään. Mä seuraan niitä ja odotan, että missä on seuraavat säpinät. Mä venaan sitä adrenaliinia.

Mä ujuttaudun miekkariin sillee, etten herätä huomiota. Mul on aina naama peitossa. Mä valmistaudun huolella. Mulla on omat miekkarikamat. Takissa on paljon isoja taskuja, ketjuja, kiviä, lasia, nyrkkirautoja ja maihareissa on tietty steelcapit.

Suomalaiset on vitun luusereita. Blaa blaa blaa ja maailma pelastuu. Ei vittu vois vähempää kiinnostaa. Miekkareissa ei oo mitään munaa. Vähän käsirysyä ja sitten itketään kun poliisi oli tuhma ja pamputti.

Mieluiten reissaan euroopassa. Koneeseen en ota mitään kamoja mukaan. Ostan kaiken paikanpäältä. Berliinissä esimerkiks mä ostan miekkarikamat Bundeswehrin ylijäämistöstä. Siel ei ihmetellä, et mihin ja miks mitäkin tarvitaan.

Ihan vitun sama, että missä leirissä rähinöi. Oikeisto tai vasemmisto, aivan sama, kunhan tappelusta saa kunnon kiksit. Ja siellä sentään todella tapahtuu. Ihmiset ei oo mitään lampaita.

Provosointi on taidetta ja se pieni napsahdus sopivassa hetkessä räjäyttää koko potin.

Pistoolia mulla ei ole. Se olis liian suuri riski. En oo koskaan jäänyt kiinni. Täytyy osata lähteä ajoissa veke. Sekin on taitolaji, koska aina tekis mieli jäädä viel vähäks aikaa. Itsekuria pitää olla.

Kolhut mä paikkaan itse.

Ja taas nettiin seuramaan palstoja. Blaa blaa blaa ja maailma pelastuu.

Kun mä täytän 18 v mä liityn muukalaislegioonaan.