Sporassa ainoa tyhjä paikka on juopon vieressä. Istun siihen. Vastapäätä tapittaa kaksi kuuden korvilla olevaa räkänokkaa. Turisteja. Ovat menossa lintsille, mutta istuivat selät suorina kuin kirkossa. Vanhemmat ovat siirtäneet omat pelkonsa Helsingin vaaroista lapsiinsa.
Juoppo: Ei pitäis juoda lasten nähden, mutta otanpa huikan.
Minä: Se on sinun valintasi.
Juoppo: Mitä noista lapsista tulee isona?
Minä: En tiedä, koska he eivät ole minun lapsiani.
Juoppo: Mikä susta tuli isona?
Minä: Enkeli.
Juoppo: Miten toi pitäis tulkita?
Minä: Voit tulkita sen miten haluat.
Juoppo jää seuraavalla pysäkillä pois. Räkänokat tuijottavat minua silmät suurina. Jojo valuu ylähuulelle. Ojennan nenäliinan.
- Niistä tuohon reippaasti.
Poika niistää päristäen nenäänsä ja sulloo räkäliinan taskuunsa. Käytävän toisella puolella istuu äiti ja katsoo minua tutkivasti. Hänen suunsa on kuin kiireesti kokoon kursittu suuri räikeä haava. Kireiden huulten välistä hän pinnistää kiitoksen. Hymyilen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti