Pisto

Aika usein, tai oikeastaan aina, kuljen terä taskussani. Se on todella hieno Rosellin taittoveitsi. Ulkopuolelta se näyttää viattomalta metallinpalalta, teräslistalta tai rakennussarjan osalta. Isäni sanoi sen olevan kallis, hintansa väärti ja ikuinen. Se on isän perjuja, eikä kyseistä mallia enää valmisteta. 

En tiedä miksi se on minulla aina mukana. Terä on juuri sellainen, että sen voi nopeasti tuikata varoittamatta vastaantulijaan ja jatkaa tyynesti matkaansa. Pistetty ei tajua asian vakavuutta, ennen kuin on myöhäistä. Siinä ajassa ehtii kävelemään kauas. Onneksi olen tavallisen nyynän näköinen, eikä kukaan kiinnitä minuun huomiota. Urpoudestakin on siis hyötyä, kun muistaa liikkua rauhallisesti ja kiihkottomasti. 

Pistohaavan vakavuutta on vaikea arvioida silmämääräisesti. Iho yleensä sulkeutuu piston jälkeen ja ulkoinen verenvuoto on minimaalista. Lähes poikkeuksetta kyseessä on sisäinen verenvuoto. Haava pitäisi revidoira ja vammautunut kudos poistaa terveeseen kudokseen asti. Tervettä kudosta avataan, jotta happimolekyylit estävät bakteerien bakkanaalit. Ellei näin menetellä anaerobit eli hapettoman tilan bakteerit alkavat jylläämään jo kuuden tunnin kuluttua pistosta. 

Yhden ainoan kerran poliisi pysäytti minut kadulla ja kyseli olinko havainnut lähistöllä mitään epäilyttävää toimintaa. Kerroin, etten ollut havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Puhuin siis totta.

Elämältä odotan, että saan lääkiksen opintoni päätökseen ja hyvän viran. Olisi kivaa perustaa perhe.