Kumimorsian

Mä olin venannu vuoden sitä tapahtumaa. Ostin halvan lennon ja pistin kamppeet kassiin. Jengiä oli marssimassa 20 000 naamaria, satoja tuhansia ihmisiä bailaamassa, chillaamassa ja imemässä atmosfääriä. Veikattiin, että sinä vuonna osallistujien määrä ylittäisi miljoonan. Mainostajien unelma. Eipä ihme, että mersu, ikea, ford ja futisliitto olivat satsanneet raskaalla kädellä tukiaisiin.

Oli helvetin kuuma. Aurinko paahtoi pistävästi. Ahtauduin kumipukuuni. Onneksi mukana oli pari ylimääräistä talkkipurkkia. Ulos ja baanalle. Bongasin tuttuja ja ujuttauduin meseen. Hyvät bileet. Ei mitään rähinää. Kaikein ikäiset ja väriset samassa veneessä.

Sit mä pyörryin. Totaalinen tiltti. Eräs nainen oli riisunut naamarin ja puvun yläosan pois ja kaatoi vettä päälleni ja läiski napakasti kädellä välillä poskille. Taju palasi pätkittäin. Join vettä pienin kulauksin. Vittumaisen huono olo. Ambulanssia ei enää kuulemma tarvittu. Lämpöhalvaus...se oli sen naisen diagnoosi.

Nyt siitä episodista on tasan vuosi. Kai se oli rakkautta ensi silmäyksellä tai kohtalon oikku. Nyt me olemme taas samoissa bileissä ja menossa naimisiin.

Tosin morsian ei pukeudu valkoisiin.