Laatukuppila

Mä en oo koskaan tehnyt töitä. Oon pikkuskidistä asti asunu laitoksissa. Lastenkodista lensin suoraan Sörkkään lusimaan ja sieltä kadulle. Linnaan, kadulle, linnaan, kadulle. En mä mikään paha kundi oo, ihan snadeja rötöksiä duunailin. Sit mä sain Diakkarista kämpän. Mä oon kohta kuuskyt vee ja kadulla on galsaa. Ei sitä jaksa, vanha ihminen. Sossu stikkaa vuorafyrkat. Ei paha. Talkkarit tai oikeestaan vartijat pitää järjestystä talossa. Himaan voi kontata vaikka nelivedolla, kunhan on hiljaa. Tosin konttaan jo Vilhovuorenkadun ja Hämeentien kulmassa. Kurvin grillillä oon istunu pää auki monta kertaa.

Mun kantamesta on Vilhovuorenkadulla. Omistaja myi sen. Saatana. Siinä meni mun perhe. Nyt sen omistaa tyyppi, joka ei päästä meitä sisään. Me ollaan pidetty pystyssä sitä pesää kymmeniä vuosia. Tää uus jannu yrittää tehdä siitä laatukuppilan. Olutta, pizzaa ja kebabia. Jep jep, Sörkän laatua. Kohta on kuppila nurin, jos on noin saatanan niuho asiakkaiden suhteen.

Mä tulen tähän ovelle joka päivä ja pääsen sisään, jos on ollut surkea myynti. Naurattaa, kun mun frendit sittaa samoilla paikoilla niinku aina ennenkin. Saahan sitä laatukuppilasta haaveilla hetken verran. Niin se edellinenkin omistaja teki.