Vieraita Latviasta

Siinä he taas ovat, Vaasanaukiolla, pitkine hameineen ja rääsyineen. He kulkevat kaupasta kauppaan ja varastelevat hiustenhoitotuotteita, grillikylkeä, paahdettua broileria, olutta, juustoa ja hygieniatuotteita. Aukiolla käy kauppa vartijoiden selkien takana. Iltapäivään heränneet juopot ja nistit ostavat aamupalaa, olutta ja kylkeä pilkkahintaan.

Rouvat kiirehtivät myymöttömät tuotteet vilhovuorenkadulla odottavaan mustaan bemariin, jossa on Latvian kilvet. Tuimailmeiset miehet seuraavat kuinka naiset lastaavat hameen helmoista tavaraa auton takapenkille. Naiset jatkavat kierrostaan. Käymättömiä kauppoja on vielä muutamia. Kikkaratukkainen pieni tyttö iloitsee ja kolistuttaa shampoopulloa auton ikkunalasiin ja vilkuttaa minulle. Hymyilen ja vilkutan takaisin. Etupenkillä istuva mies läimäisee tyttöä kasvoihin. Suu vääntyy mykkään itkuun. Mies mulkaisee minua ja tuijotan takaisin.

Naiset palaavat autolle ja he työntyvät takapenkille. Musta bemari kiihdyttää pois ja tyttö vilkuttaa minulle takaikkunasta. Vilkutan takaisin.

Puhallettava ystävä

Minä olin vilkas lapsi. Pitkäpinnainen äitini pelkäsi minua. Kiukkukohtaukseni saivat porraskäytävät soimaan helvetillistä sinfoniaa. Minua ei pidätellyt mikään eikä kukaan.

Hän yritti hakea apua raivonpuuskiini. Lääkäri totesi, että pojat ovat leikeissään hieman raisumpia kuin tytöt. Kyllä tuo vaihe menee itsestään ohi, äidilleni sanottiin. Hän ei enää koskaan hakenut minkäänlaista apua miltään taholta.

Ainoa asia, jonka parissa olin rauhallinen tuntikausia, oli matematiikka. Istuin hiljaa ja laskin. Koulu meni heittämällä läpi. Naureskelin idiooteille luokkatovereilleni, kun he pänttäsivät yksinkertaisia kaavoja.

En juurikaan viitsinyt näyttäytyä koulussa enkä käydä tunneilla. Niillä ei ollut minulle mitään haastetta tai uutta tarjottavaa. Poissaoloihini ei puututtu, koska kenenkään ei tarvinnut kohdata raivoamistani. Kukaan ei kyseenalaistanut tekemisiäni, koska olin lahjakas. Sain hyvät arvosanat ja opiskelin yliopistossa fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa.

Osakuntabileiden jälkeen menin kurssikaverin kanssa grillikioskille. Hän ryhtyi laskuhumalassa vinoilemaan habitukselleni. Silmissä sumeni ja havahduin siihen, että käteni kuristivat kaverin kaulaa sormet valkoisina. Kourani lukittuivat hänen kurkkuunsa, kuin pihdit. Katsoin kuinka hänen kasvonsa muuttuivat sinipunaisiksi ja silmät tapittivat minua lasittuneina. Irvistykseen vääntynyt suu haukkoi henkeä. Elämä valui hänestä ulos. En voinut lopettaa. Kuului rusahdus. Aivan kuin kuiva oksa olisi rasahtanut poikki.

Istuin linnassa taposta kuusi vuotta. Linna ei sopinut minulle. Asun nyt kadulla. En halua yhteiskunnalta yhtään mitään. En nosta sosiaalikorvauksia, en ole työttömyyskortistossa, en käytä terveyspalveluita. Minua ei ole olemassa.

Yritän hillitä raivokohtauksia ja välttää ihmiskontakteja. En halua joutua takaisin vankilaan.

Ainoa ystäväni on puhallettava nukke. Usein istumme iltaa Suomen Akatemian portailla ja kuuntelemme yhdessä patteriradiota.

Ihmisten tuijotaus ärsyttää.

Laatukuppila

Mä en oo koskaan tehnyt töitä. Oon pikkuskidistä asti asunu laitoksissa. Lastenkodista lensin suoraan Sörkkään lusimaan ja sieltä kadulle. Linnaan, kadulle, linnaan, kadulle. En mä mikään paha kundi oo, ihan snadeja rötöksiä duunailin. Sit mä sain Diakkarista kämpän. Mä oon kohta kuuskyt vee ja kadulla on galsaa. Ei sitä jaksa, vanha ihminen. Sossu stikkaa vuorafyrkat. Ei paha. Talkkarit tai oikeestaan vartijat pitää järjestystä talossa. Himaan voi kontata vaikka nelivedolla, kunhan on hiljaa. Tosin konttaan jo Vilhovuorenkadun ja Hämeentien kulmassa. Kurvin grillillä oon istunu pää auki monta kertaa.

Mun kantamesta on Vilhovuorenkadulla. Omistaja myi sen. Saatana. Siinä meni mun perhe. Nyt sen omistaa tyyppi, joka ei päästä meitä sisään. Me ollaan pidetty pystyssä sitä pesää kymmeniä vuosia. Tää uus jannu yrittää tehdä siitä laatukuppilan. Olutta, pizzaa ja kebabia. Jep jep, Sörkän laatua. Kohta on kuppila nurin, jos on noin saatanan niuho asiakkaiden suhteen.

Mä tulen tähän ovelle joka päivä ja pääsen sisään, jos on ollut surkea myynti. Naurattaa, kun mun frendit sittaa samoilla paikoilla niinku aina ennenkin. Saahan sitä laatukuppilasta haaveilla hetken verran. Niin se edellinenkin omistaja teki.