Noloa

Mä juoksen treenisalille, niin kuin aina. Hyvä ja kevyt hiki pinnassa. Kadulla hoippuu siistin näköinen nuori kaveri vastaan ja pitelee rintaansa. Kysyn, että mikä on hätänä. Jannu ei saa sanaa suustaan, sheikkaa vaan. Naama punertaa ja kädet käy. Otan tyypistä kiinni ja yritän vaimentaa rojahdusta. Kundi lysähtää mun käsiin ja valahtaa katuun. Läpytän naamalle ja kiroilen. Et perkele kuole mun käsiini. Ei mitään reaktiota.

Soitan hätänumeroon. Käännän kundin kylkiasentoon. Yritän muistella, että miten ihmistä elvytetään...kolkyt painallusta ja viis puhallusta...ei jumalauta.

Kuluu ikuisuus. Ambulanssi tulee paikalle ja tsekkaa tilanteen. Kaveri nostetaan paareille ja kohta sitä remmitetään lautaan kiinni.

Ei vittu. Tyyppi sinkoutuu ylös jaloilleen. Ennen kuin kukaan tajuaa se saatanan räkäpää juoksee karkuun kuin jänis. Loikkii katua pitkin ihmisvilinään.

Jumalauta.

Mä siinä sitten selittelen niille ambulanssin tyypeille, että en mä tunne sitä tyyppiä. Nekin on ihan pihalla. Saan slaitisti vittuilua niskaani, vaikka syy ei ole mun. Käämithän niillä meni. Lanssi kaartaa pois paikalta. Mä seison ihmisjoukun keskipisteenä.

Noloa.