21 vuotta

Kaksikymmentäyksi vuotta. 21 vuotta ja nyt se on vihdoinkin ohi. virallisesti ja lopullisesti.

Omaisuudesta en halunnut yhtään mitään. Jätin hänelle kaiken. Lapset jäivät minulle. Tosin vanhin on jo kaksikymmentä, muta asuu edelleen luonani. Nuorempi on vasta neljäntoista.

Turpiin tuli vähintään kerran viikossa. Miten se putki sitten sattui miehelle jäämään päälle. Kollegat poliklinikalla eivät koskaan kyselleet mitään mustista silmistä, haljenneista huulista tai käsivarsien ruhjeista. Selän takana varmasti juoruiltiin.

Vapaus. Istun ensimmäistä kertaa ravintolassa yksin, baaritiskillä. Syntisen kutkuttavaa. Ihana mies tarjoaa drinkkejä ja kuuntelee. Tuntuu siltä, että hän on ainoa ihminen maailmassa, joka kuuntelee minua. Hän on sympaattinen, ohimoilla hieman harmaata. Kädet ovat lämpimät ja pehmeät.

Viimeinen bussi meni. Otamme saman taksin. Yömyssy, se oli yhteinen sopimus. Napsautan valot päälle ja ovi kolahtaa kiinni.

Herään lattialla. Kasvoihin sattuu ja käsi on tunnoton. En näe kunnolla, mutta eteeni on aseteltu huolellisesti veriset alushousut.

Nelinkontin

Pengerkadulla huojuu vanhus nelinkontin. Pallohelmet ja käsirenkaat kilisevät asfaltilla.

Tiedustelen hänen vointiaan. Puheesta ei saa mitään selvää. Ulkoisia vammoja ei näy. Kädet ovat hieman ruhjeilla. Asfaltti-ihottumaa. Mummohan on kännissä kuin käki.

Nostan hänet ylös ja saan mongerruksesta ongittua osoitteen selville. Lähden taluttamaan häntä kotiinsa tai osoitteeseen jonka hän antoi. Matkalla soitan poliisille, varmuuden vuoksi. Olisiko sittenkin parempi, että he tulisivat hakemaan vanhuksen säilöön.

- Ei, ei... viekää kotiin vaan, jos suinkin ehditte ja jaksatte. Kiitoksia teille viitseliäisyydestä.

Seuraavana päivänä luen lehdestä, että kerrostalopalon aiheutti hellalle kärähtänyt paistinpannu. Palossa menehtyi yksi asukas, vanhempi nainen. Palomestari arvioi, että vanhus oli mahdollisesti ollut vahvassa humalatilassa. Omaiset kertoivat, että hänen dementiansa oli edennyt pitkälle.

Kasinoäiti

- Äiti tässä hei!

Kuulen naisäänen puhuvan puhelimeen.

- Äiti jää nyt ylitöihin...tämä on todella tärkeä kokous.

Kuulen kuinka nainen sytyttää tupakan ja vetää syvään henkeä. Kitkerä haju luikertelee iholleni. Hän rutistaa tyhjän askin ja heittää sen roskakoriin. Nainen naputtaa kynsiään rytmikkäästi altaiden marmoritasoon. Olen hiljaa ja kuuntelen.

- Soita isälle ja pyydä rahaa...menette vaikka yhdessä pizzalle. Mennään me sitten huomenna yhdessä vaikka uimaan. Sovitaanko näin? Haluat uuden pelin? No, ostan sen huomenna, sopiiko...

Takkini rojahtaa lattialle. Kiroan hiljaa mielessäni. Vessassa on hiiren hiljaista.

- Äidin täytyy nyt lopettaa, kokous alkaa. Hei hei kultanuppu.

Klik. Puhelu katkeaa. Korkokengät kiirehtivät ovesta ulos hälinään. Tulen eriöstä ulos ja pesen käteni.

Katselen lopun iltaa helmileidiä, joka pelaa rulettia. Hän humaltuu jokaisella pyöräytyksellä hiukan lisää.